Koppi kokonaisuudesta kalkkiviivoille asti

Tämän kertaiseen villageponnistukseen oli CISV Helsingin hallituksen puolesta valmistauduttu hienosti. Jo vuosi sitten oli tiedossa, että kaikki kansainvälisiin ohjelmiin hakevien perheet sitoutetaan valmisteluihin, ja niinpä hakulomakkeen liitteenä tupsahti allekirjoittaneellekin lappu, josta sai valita mieleisensä valmisteluryhmän seuraavista vaihtoehdoista:

•     Leiripaikka ja käytännön asiat
•     Retket ja kuljetukset
•     Ruoka- ja materiaalilahjoitukset
•     Varainkeruu ja yhteistyösopimukset
•     Riskienhallinta ja koulutus
•     Tiedotus

Lisäksi kysyttiin valmiutta toimintoihin, joihin tarvitaan kerralla paljon vapaaehtoisia, eli pystytys-ja purkutalkoisiin sekä isäntäperheiksi.

Edelliseltä leiriltä perittiin tehtävälista, jota hallituksen puolesta oli muokattu tarpeisiimme. Listalta löytyi satakunta tehtävää - osa suuria (Leiripaikan hankinta) ja osa pieniä (kaiuttimet tietokoneeseen).

Puurojuhlissa sovimme, että allekirjoittanut alkaa koordinoida valmisteluponnistuksia. Ja ei kun kroolaamaan datamassaan. Kun sain apujoukkoyhteenvedon kasattua, oli vapaaehtoisia ”haluan osallistua” –rukseja kertynyt 130 kappaletta 70 eri perheestä. Listalla oli ohjelmiin hakijoiden lisäksi kymmenkunta uutta tai vanhaa aktiivista CISV–perhettä.

Seuraavaksi sitten etsimään osa-aluevastaavia yllä luetelluille ryhmille. Pari vapaaehtoista ja pari jallitettua oli kasassa jo ennen ensimmäistä järjestäytymispalaveria maaliskuun alussa. Lindan logistisesti optimaalisessa mutta muuten opiskelijalukaalin mitat täyttävässä kämpässä oli seinänvierusmatotkin käytössä, kun paikalle saapui toistakymmentä innokasta organiseeraajaa. Tutustumisen ja herkkujen syönnin lisäksi nimettiin vastuulliset kaikille osa-alueille ja käytiin läpi karkea aikataulu. Toisessa projektipalaverissa päästiin tutustumaan osa-aluevastaavien suunnitelmiin.

Homman haastavuus on siinä miten eri asiat vaikuttavat toisiinsa. Niin kauan kun leiripaikka-asia on ratkaisematta, monta muutakin asiaa odottaa: emme voi sopia mitään ruokailuista kun emme tiedä pääseekö keittiöön tai tarvitseeko ruoka-aineita lisätä sponsorointitoivelistalle. Samoin kaikki kuljetuksiin ja suuri osa riskienhallintaan liittyvistä asioista odottaa leiripaikkatietoa. Rahankäytöllisesti ensin on hoidettava katto ja ruokaa lapsille – vasta sen jälkeen voidaan sitoutua mihinkään muuhun, mikä viivästyttää retkien suunnittelua. Staffilta puolestaan tarvitaan aikataulut, jotta päästään sopimaan retkiä ja leaders’ night outtia, mutta leiripaikan mahdollisuudet vaikuttavat staffilta tulevaan aikataulutukseen. Eli muuttujien määrä laskee heti huomattavasti, kun leiripaikka saadaan sovittua. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että saadaan jompikumpi työn alla olevista leiripaikkavaihtoehdoista!

Vaikka valmisteluprojekti viekin huomattavan määrän nk. vapaa-aikaa, on se mielestäni sen arvoista. Eihän vapaaehtoisperusteisesti toimivassa organisaatiossa mitään tapahdu ilman vapaaehtoistyötä, ja meidänkin perheen lapsilla on vielä monta CISV-kokemusta edessä! Toisekseen, tässä alkuvuoden aikana on jo tullut (puoli)tutuksi monta mukavaa ja energistä CISVaria. Vaikka tekemättömien töiden lista on edelleen huomattavasti pitempi kun tehtyjen, projektipalaverista on tullut aina lähdettyä hyvillä mielin. Pöydän yli sinkoileva innokkuus, ideamäärä ja yleinen energiataso piristävät ainakin allekirjoittanutta siinä missä välillä hukassa oleva kevätaurinko. Voin lämpimästi suositella muillekin CISV-vanhemmille aktiivisempaa roolia hankkeissamme. Antaa vähintään sen minkä ottaakin! Maltan tuskin odottaa, että pääsen avointen ovien päivänä katsomaan, miten jääkarhut ja pingviinit nauttivat olostaan.

Stamp the present with an act, dare to make our dreams a fact.

Minna

Kirjoittaja, villagelainen 70–luvulta, koordinoi CISV Helsingin oman villageleirin järjestelyjä.